suoraan luonnosta

Mies tartti kenkii ni mä sit tein

Parkkinahkainen opettajatteren salkku ja veska

Musta on kiva musta

Hei vaan hei, täältä tulisi vähän kenkäkuulumisia. Vaikka en ole toviin muistanut päivitellä tänne nettipäiväkirjaan aikaansaannoksiani, en suinkaan ole laiskotellut. Opinnäytetyöjakso alkoi kovin kiireisissä merkeissä ennen joulua, parit hommat oli tainnut Kakella jäädä puolitiehen edellseltä perioodilta. Joululahjojen ohessa sain onneksi kuitenkin alulle myös useamman kuukauden mielessä ja vihkosissa hautuneen näyttötyön, eli ns. malliston. Luonnoksia ja suunnitelmia oli lähtökohtaisesti aivan liikaa, enkä oikeastaan vieläkään ole karsinut projektia tarpeeksi suppeaksi aikatauluun nähden..
    Ensimmäinen ajatukseni oli valmistaa sarja jalkineita täysin kierrätysmateriaaleista. Mutta koska aikaa on käytettävissä valmistamieen kuitenkin vain se yksi jakso, luovuin tästä ja helpotin työtäni jättämällä pois materiaalien tuomat rajoitteet ja lisätyöt. Kierrätyskenkäprojekti jatkukoon keväällä ilman turhia stressihommia! Kestävyys-ajatuksen päätin silti säilyttää. Jokaisessa kenkäparissa tulisi siis näkyä monikäyttöisyys ja käytönnöllisyys omalla persoonallisella tavallaan. Suunnitelmia ja ideoita listaessani mietin usein itseäni, minkälaisia kenkiä käytän eniten, minkä väriset ne usein ovat, minkälainen sää Tampereella on suurimman osan vuodesta ja miten lempikenkiini saisin uuden ilmeen ja välttyisin ostamasta/tekemästä kokonaan uutta paria. Kaiken tämän lisäksi halusin vielä kokeilla työstää minulle uusia materiaaleja ja rakenteita.
   Tähän saakka sain valmiiksi yhdet talvisaappaat, jotka lähtivät joulunpyhinä jo Rukalle siskotytölle testattaviksi. Niistä kuvia tulossa myöhemmin. Sen lisäksi tein yhdet koevedokset testatakseni supikaslestiä ja lämmitäkseni hieman kiilapohja-ajatukselle.

Joku sanoi rokkisupikas, sarvikuono sanon minä!